Sairaalasta

Sairaalaan eli hullujen huoneelle voi joko joutua tai päästä. Kyse on täysin hullun asenteesta ja sairaalan resursseista. On melko harvinaista päätyä osastolle pakkohoitomääräyksellä ja useimmiten näistä hoitojaksoista päästäänkin yhteiseen sopimukseen hullun ja lääkärin kesken. Sairaala on hyvä paikka, jos on todellinen tarve levätä, päästä arjesta irti, olla turvassa tai tulla tutkituksi. Yleensä hullun vastaanottaa lääkäri ja hoitaja, jotka kyselevät mitä erilaisimpia asioita, (riippuen lähinnä siitä onko psykiatri kotoisin mistäkin maasta ja minkälaisen koulukunnan kasvatteja), joihin vastaamisen jälkeen voi päästä osastolle lepäämään. Sairaalasta saa sairaalavaatteet, syödään sairaalaruokaa, nukutaan sairaalavuoteissa (muoviset aluslakanat), sekä lääkitään potilaat reilulla kädellä. Lääkityksestä voi toki esittää toiveensa, mutta periaate on, että lääkkeitä annetaan enemmän, kun kerran sairaalassa ollaan. Omat henkilökohtaiset tavarat joutuu yleensä luovuttamaan säilöön hoitojakson ajaksi.

Monesti hullujen osasto on suljettu osasto, joten liikkuminen paikasta toiseen on rajoitettua. Tekemistä vastaanotto-osastoilla ei juurikaan ole. Voi katsoa televisiota tai polttaa tupakkaa. Vastaanotto-osastoille tullaan yleensä ns. seuranta-jaksolle, jolloin hoitajat ja lääkärit tarkkailevat hullua eri tavoin määrätyn ajan. Hullulle voidaan tehdä useitakin eri testejä ja tämän kaiken avulla pyritään luomaan toimiva hoito-suunnitelma. Suunnitelman tekoon hullu pääsee yleensä itsekin vaikuttamaan ja siitä tulisi keskustella yhdessä. Tuloksena voi olla, että potilas otetaan sisään jollekin sairaalan osastolle, tai sitten järjestetään ennen kotiutusta sairaalan ulkopuolinen avo-hoitomahdollisuus.