Toteamus

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että järkevinkin hullu kadottaa järkensä aika ajoin.

Armeliaisuudesta

Sepä onkin joskus vaikeaa. Olla itselleen armollinen. Kuitenkin on tärkeää aika ajoin pysähtyä ymmärtämään oma vajavaisuutemme, inhimillisyytemme virheineen kaikkineen ja suoda itselleen synninpäästö. Emme me ole täydellisiä, eikä meidän tarvitsekaan olla. Erehtyminen, virheet, mokat, ja kaikki muutkin kämmit kuuluvat elämään ja siten myös meidän elämäämme, halusimme tai emme. Munaa itsesi kerran päivässä, armahda itsesi useammin ja muista, että sinä itse määrittelet omat tavoitteesi elämässäsi, ei kukaan muu.

Hulluuden kehästä

Välillä saattaa tuntua, että omien ongelmien kanssa kiertää samaa kehää yhä uudelleen. Vaikka joitakin asioita on mielestään jo pohtinut ja uutta oivaltanutkin, tuntuu silti, että pian on jälleen saman ongelman edessä. Tästä ei kannata lannistua, sillä todellisuudessa kyse on moniulotteisemmasta ilmiöstä. Tässä kehässä on olemassa kolmas ulottuvuus, syvyys, vaikka emme sitä aina itse huomaa. Kun tulemme jälleen saman ongelman eteen, olemme kenties kuitenkin jo päässeet työskentelyssämme syvemmälle ja siten lähemmäs eheyttä. Lisäksi kannattaa huomata, että vaikka ongelma näyttääkin vanhalta tutulta, saattaa tilanne olla meille aivan uusi. Mikäli ongelmamme muodostavat meille haitalliset käyttäytymis- ja selviämismallit, jotka kenties olemme oppineet jo varhain lapsuudessamme, ovat nämä opitut mallit todennäköisesti juurtuneet meihin tiukasti. Siksi, vaikka ajattelun tasolla saattaisimmekin oivaltaa, on meidän käytännön tasolla kohdattava tilanteita vielä määräämätön määrä. Myös uuden mallin oppiminen vaatii aikaa, ennen kuin se löytää vakiintuneen jalansijansa käytöksessämme. Olennaista on tietysti myös tunnistaa nämä tilanteet, jotta muutos olisi mahdollinen. Vanhoihin käyttäytymismalleihin palaaminen saattaa tuntua takapakilta, mutta kannattaa muistaa, että nuo mallit olivat kenties meille joskus elintärkeitä, ja siksi ne saattavat tulla esiin, etenkin pelätessämme ja ollessamme heikommilla. Olkaamme kärsivällisiä ja armollisia itseämme kohtaan! Tämä ei todellakaan ole mikään helppo homma, vai onko joku mennyt väittämään muuta?

Oikeuksista

Tämä on aivan todella mielettömän älyttömän tärkeää ja samalla äärimmäisen hirvittävän vaikeaa: Hullun on itse pidettävä huolta omista oikeuksistaan! Jokaisella on oikeus saada tukea vaikeassa tilanteessa. Ketään ei saa hyväksikäyttää eikä riistää heikkoina hetkinä. Valitettavasti puheet hullujen huonosta kohtelusta eivät ole täysin perusteettomia. On jopa perustettu joitakin foorumeita puolustamaan hullujen oikeuksia ja puuttumaan hoidoissa esiintyneisiin epäkohtiin. Saattaa olla todella vaikeaa ja raskasta omien vaikeuksien keskellä ja suuressa avun tarpeessa ryhtyä tarkastelemaan oikeuksiensa toteutumista ja perehtymään hoitoa koskeviin lakeihin ja määräyksiin. Yleensä onneksi hoitava taho huolehtiikin tämän puolen ja hullu voi huoletta antautua hoidettavaksi. Väärinkäytöksiä kuitenkin tapahtuu, kuten muuallakin elämässä, ja tähän olisi syytä kiinnittää huomiota. Mikäli hullusta tuntuu, että häntä kohdellaan hoitavan tahon puolelta väärin, kannattaa ehdottomasti pyrkiä selvittämään asia jonkun ulkopuolisen avustuksella. Väärinkäytökset ilman muuta vahingoittavat hullua ja todennäköisesti pahentavat tämän sairautta. Lisäksi tuloksena saattaa olla luottamuspulan synty muihinkin hoitaviin tahoihin. Hulluuteen saattaa liittyä itsearvostuksen laskua, mutta haluan painottaa j-o-k-a-i-s-e-n perusoikeutta tulla turvallisesti hoidetuksi ja autetuksi! Ja jos mistään muusta ei jaksaisikaan kiinni pidellä, niin tästä oikeudesta ei saa päästää irti! Tulikohan tämä nyt aivan varmasti selväksi? ;)

Motivaatiosta

Hulluudesta harvoin, jos koskaan, parantuu vahingossa. Yleensä tarvitaan tarpeeksi motivaatiota ja aikaa toipumisen mahdollistamiseen. Jos ei itse halua parantua, hoidoista tuskin on apua. Jostain tulisi siis löytää se motivaatio tuohon pitkäjänteiseen työskentelyyn hulluuden kukistamiseksi. Jotkut takertuvat hulluutensa piirteisiin niiden tuttuuden vuoksi, kykenemättä päästämään irti. Olisi löydettävä tahtoa ja uskallusta myös uusien näkökulmien ja mahdollisuuksien tarkasteluun. Se, ettei ole samaa mieltä hoitavan tahon kanssa, ei välttämättä tee hoitavaa tahoa typerykseksi tai kelvottomaksi auttamaan. Jos haluaa parantua, on oltava tahtoa katsoa omia ongelmiaan myös muiden näkökulmista, sillä omamme on usein hulluuden värittämä ja siksi vääristynyt. Uskaltaessamme päästää irti syvään juurtuneista käsityksistämme sairautemme ja niiden syiden suhteen, annamme mahdollisuuden itsellemme oppia uusia lähestymistapoja ja ratkaisumalleja ongelmiemme hoitamiseen.

Ajasta

Joskus tuntuu vaikealta antaa parantumiselle aikaa. Haluaisi olla jo terve ja elää elämäänsä välittämättä niistä ikävistä asioista ja velvollisuuksista joita hulluuteen liittyy. Aikaa kuitenkin tarvitaan. Hulluutta ei voi pakottaa katoamaan jollakin pikakurssilla tai peiteväreillä. Se vaatii aikansa ja huomionsa kulloisessakin ikävaiheessa. Hulluuden kanssa voi kuitenkin elää myös vapaammin, silloin kun hulluus "lepäilee" hetken. Tällaisia seesteisiä vaiheita saattaa tulla ja ne voivat olla oireettomia pitkäänkin. Tällöin voi ihan vapaasti iloita oireettomuudesta ja relata, mutta on tärkeää muistaa, että jos oireet taas palaavat, on hulluutta jälleen hoidettava. Hoitamaton hulluus on nimittäin sitä vaikeinta ja tuhoisinta laatua.

Hulluuteen saattaa myös liittyä raivoisaakin työskentelyä hulluuden olemuksen ja syiden parissa. Joskus hullulla voi olla tunne, että kunhan hän vain mahdollisimman tehokkaasti käy tämän kaiken nyt heti läpi ja ymmärtää ja oppii ja selvittää niin sitten ei ole enää hullu. Tästä tehotyöskentelystä voi kuitenkin olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Hulluuden syyt ovat usein piilossa monien kuoriemme alla, kätkettyinä ja verhottuina. Hienovarainen ja aikaa antava työskentely tuo siten pidemmälle kantavia tuloksia ja suojaa myös hullua repimästä liikaa itseään auki ja paloiksi. Hulluus on melko mystinen juttu eikä silloin hiljentyminen kuulostelemaan tuntemuksiaan, aistimuksiaan ja aavistuksiaan ole varmastikaan pahaksi. Löydöt itsestämme voivat olla odottamattomia ja yllättäviä, joten on tärkeää antaa niiden tulla esiin vasta silloin, kun olemme ne valmiita kohtaamaan.

Yksi teoria

Opiskelukaverini kanssa aikoinaan loimme yhtä teoriaa hulluudesta. Tämän teorian mukaan hulluuteen liittyi olennaisesti hullun kokema erilainen todellisuus. Ajatuksena on, että mikäli kukaan toinen ei ymmärrä hullun todellisuutta, hänet nähdään muiden silmin outona, kummajaisena, hulluna. Teoria tarjoaisi täten yksinkertaisen ratkaisun hulluuden ongelmaan: jokaiselle hullulle täytyisi löytää kaveri, joka jakaisi tämän todellisuuden hänen kanssaan. Näin ollen kukaan ei enää näkisi yksikseen höpöttävää hullua vaan kaverukset, joilla nyt sattuu olemaan vähän "omat jutut", inside-tyyliin. Niin, onhan tämä äärettömän kevyt arkiteoria, mutta mukava sellainen, eikös? =)

Huumorista

Huumori on joillekin hulluille toimiva tapa lähestyä vaikeita hulluuteen liittyviä kysymyksiä. (Huomaa esimerkiksi kirjoittajan viljelemä "hullu"-sanamuoto, jota jotkut pitävät epäsovinnaisena ja loukkaavana.) Ei-hullujen voi kuitenkin olla vaikeaa käsitellä tätä huumoria ja he saattavat mennä hullun vitseistä hämilleen. Parasta onkin nauttia tästä huumorista toisten hullujen keskuudessa, jolloin ymmärretyksi tulemisen tunne on monin verroin todennäköisempää (vaikkei siltikään taattua).

Kemioista

Ihmisten välisillä kemioilla on merkittävä osansa myös hullun ja häntä hoitavan henkilön kohdalla. Totuus on, ettei kaikkien kanssa vain tule juttuun, oli kyse sitten kuinka ammattitaitoisesta tai -taidottomasta hoitajasta tahansa. Hullun oikeus onkin vaatia itselleen sellainen hoitava taho, jonka kanssa synkkaa. Tämän etsintä voi ymmärrettävästi tuntua äärimmäisen raskaalta tehtävältä, etenkin masentuneiden hullujen kohdalla. Silloin kannattaa pyytää apua esimerkiksi ystäviltä, perheenjäseniltä, tukihenkilöltä tai muulta mahdolliselta taholta. Pääasia olisi kuitenkin löytää oikea ja juuri itselle sopiva ja mieluinen hoitava taho, jotta hoidolla olisi paremmat mahdollisuudet onnistua.