Hulluuden kehästä

Välillä saattaa tuntua, että omien ongelmien kanssa kiertää samaa kehää yhä uudelleen. Vaikka joitakin asioita on mielestään jo pohtinut ja uutta oivaltanutkin, tuntuu silti, että pian on jälleen saman ongelman edessä. Tästä ei kannata lannistua, sillä todellisuudessa kyse on moniulotteisemmasta ilmiöstä. Tässä kehässä on olemassa kolmas ulottuvuus, syvyys, vaikka emme sitä aina itse huomaa. Kun tulemme jälleen saman ongelman eteen, olemme kenties kuitenkin jo päässeet työskentelyssämme syvemmälle ja siten lähemmäs eheyttä. Lisäksi kannattaa huomata, että vaikka ongelma näyttääkin vanhalta tutulta, saattaa tilanne olla meille aivan uusi. Mikäli ongelmamme muodostavat meille haitalliset käyttäytymis- ja selviämismallit, jotka kenties olemme oppineet jo varhain lapsuudessamme, ovat nämä opitut mallit todennäköisesti juurtuneet meihin tiukasti. Siksi, vaikka ajattelun tasolla saattaisimmekin oivaltaa, on meidän käytännön tasolla kohdattava tilanteita vielä määräämätön määrä. Myös uuden mallin oppiminen vaatii aikaa, ennen kuin se löytää vakiintuneen jalansijansa käytöksessämme. Olennaista on tietysti myös tunnistaa nämä tilanteet, jotta muutos olisi mahdollinen. Vanhoihin käyttäytymismalleihin palaaminen saattaa tuntua takapakilta, mutta kannattaa muistaa, että nuo mallit olivat kenties meille joskus elintärkeitä, ja siksi ne saattavat tulla esiin, etenkin pelätessämme ja ollessamme heikommilla. Olkaamme kärsivällisiä ja armollisia itseämme kohtaan! Tämä ei todellakaan ole mikään helppo homma, vai onko joku mennyt väittämään muuta?