Yksi teoria

Opiskelukaverini kanssa aikoinaan loimme yhtä teoriaa hulluudesta. Tämän teorian mukaan hulluuteen liittyi olennaisesti hullun kokema erilainen todellisuus. Ajatuksena on, että mikäli kukaan toinen ei ymmärrä hullun todellisuutta, hänet nähdään muiden silmin outona, kummajaisena, hulluna. Teoria tarjoaisi täten yksinkertaisen ratkaisun hulluuden ongelmaan: jokaiselle hullulle täytyisi löytää kaveri, joka jakaisi tämän todellisuuden hänen kanssaan. Näin ollen kukaan ei enää näkisi yksikseen höpöttävää hullua vaan kaverukset, joilla nyt sattuu olemaan vähän "omat jutut", inside-tyyliin. Niin, onhan tämä äärettömän kevyt arkiteoria, mutta mukava sellainen, eikös? =)